Jihuu - oikean uistelukauden oikea avaus

Joitamia kertoja on soutaen saanut haukea Samin kanssa hakea ja pyytää, ennenkuin tuli M/S Big Maman vuoro kastautua kauteen 2010. Sananmukaisesti "voi elämän kevät" kuinka hyvältä se tuntuukaan kun saa pukata kahvan kaakkoon ja suunnata kokan kohti kalavesiä.

Ei ollut avovesialue vielä kovin suuri, mutta riittävä kuitenkin, jotta löytyi tilaa pyytää "kelkkavehkeillä". Ensimmäinen lähtö plaanarista (ensimmäisen kalan tärppi, vap. suom.) on mitä parahinta nannaa vetomiesten aisteille.

Hauen tolikkaa pukkasi mukavaan tahtiin, ei kuitenkaan mitään suuria. Tähän saakka olen tämän kauden uistelureissuilla saanut heilutella airoja, joten haukien veneeseen nostelu oli jäänyt hiukan vähemmälle. Nyt oli hyvin aikaa kipparillakin haukileikkiin, kun vielä renkinä ruorissa oli ensimmäistä kertaa Raymarine autopilotti.

Näin alkaa virittäytyminen uuteen uistelukauteen ...

Kala kiinni ... naatiskellaan ...

... kelataan ...

... vähän pyristelyä malliksi ...

... nosto ...

... paremman otteen hakua ... hmm ... mikäköhän viehe ...

... irroitus ...

... ja voilá ... s'il vous plaît (silvuplee).

Kauden viimeinen koukkuhauki

Taas päättyi yhden kalastusmuodon kalastuskausi. Tämän iskukoukkupyynnin teemana oli "Hauen hoitokalastusta Särkisellä". Alkuvuoden täkykalojen saatavuuden heikkous ajoi käyttämään syötteinä Berkley Gulb keinosalakoita. Viimevuotiset kokemukset Jäätiönlahdelta keinosyöttien käytöstä koukkupyynnistä olivat kannustavia, joten ihan summassa ei syöttivalintaa tehty.

Yksi hyvä perustelu keinosyöttien käytöstä menneenä talvena oli erittäin haastavat olosuhteet; pitkiä -30C asteen pakkasjaksoja, jolloin koukuille ei ollut asiaa, keinosyötit pysyivät koko ajan pyytävinä. Pakkasten päätyttyä jäälle sataneen pakkaslumen alle nousi 5 - 15cm vesikerros, joka pysyi vetenä koko talvikauden, kevyt, paikoin nivusiin yltävä, pakkaslumi toimi hyvänä eristeenä, jolloin vesi ei päässyt jäätymään. Tästä jäällä liikkumisen "nihkeydestä" pääsivät nauttimaan kaikki Kainuun kala- ja kelkkamiehet. Olenpa kuullut lähes 6 tuntia kestäneistä verkonkoentareissuista, joissa verkot ovat jääneet kokematta, kelkan pois repiminen sohjosta ei ole mitään kevyttä kauraa, sehän on puhtaasti yleiskuntotekninen kysymys, vai?

Lisäyksenä kuitenkin, ettei kukaan intomielinen vaihda täydellisiä täkysärkiä keinotäkyihin, ei ole luonnonsyötin voittanutta! Luonnonsyöttien saamiseksi on jo lääkkeet olemassa ensi kautta varten.

Keinosalakoista listakärkeen ottavuutensa perusteella pääsi sini-hopea Gulb. Samalla se oli Särkiselle viritetyistä täkyistä väritykseltään neutraalein. Särkisen vesi on todella kirkasta ja pohja on valtaosaltaan vaaleahkoa savihiekkaa, jossa kasvaa mm. ruskoärviä (ainakin sen oloista on joskus ollut pohjaan valahtaneissa iskukoukuissa, omassa blogissahan "tieto" ei välttämättä ole aina faktaa).

Kauden viimeinen pönötys iskukoukkuhauella kirkkaassa kevätsäässä. Mukava kakkosen hauki. Tästä on hyvä jatkaa loppusyksyllä. Välissä vain täytyy "kärsiä" pitkä avovesikausi ;)

Kuvat by Sami "Sinttivintturi" Tervo

Siinä se on...

... kauden ensimmäinen uisteluhauki. Ei ollut koolla pilattu, eikä kamppailukaan ollut kovin valtaisa, mutta sellainen kuitenkin, jota on kannattanut odottaa koko pitkä talvi. Kovin se osaa pienikin hauki kahta miestä, Harju & Tervo, ilahduttaa, kun uisteluteoreemat toteutuvat käytännössä.

Tähän päivään päättyi osaltani tämän talven verkkopyynti. Keräsin aikaisin aamulla verkot pois jään alta. Hyvin oli kalaa verkot pyytäneet viimeisen viikkonsa aikana.

Taas tämän päiväisten kokemusten pohjalta on helppo yhtyä kalastusseuramme Hillside Anglers kotisivuilla esitettyyn toteamukseen "On etuoikeutettua vaalia kalastusharrastustaan tässä maailmankolkassa".

Kahden kalahullun avovesikauden avaus

"Täytyy miehellä olla valtava polte vesille" totesi ystäväperheen rouva veneensiirto urakkaani seurattuaan. Kieltämättä yksinään upottavassa lumessa, välillä polveen paikoin reiteen yltävässä nietoksessa, loivaan ylämäkeen n. 50 metrin matka täytti loppumetreillä maksimivoimaharjoitteen tunnuspiirteet - raju työntö pystypunnerruksen omaisesti veneen perästä vatsa hankea vasten ja tauko ja taas uudestaan...

Tänään oli Tenetinvirta ensi kertaa siinä kunnossa, että myös veneen ylös saaminen joesta olisi mahdollista. Eipäs ollut kovinkaan vaikeaa houkutella Sami "Sinttivintturi" Tervoa mukaan vieheen liotteluun. Kovin kävi Samin jalat tiuhaan veneen perässä, kun mies nappasi vainun avovedestä.

Kaksistaan soutuvene liikkui hangella lähes yhtä sujuvasti, kuin vedessäkin.

"Tyhjän saa pyytämättäkin" olisi peruspessimisti voinut iltasella meille todeta. Oli meillä yksi todella tiukka taistelutilanne, parin ohikiitävän sekunnin ajan vieheessä tärisi vaaksan mittainen iltahämärässä tunnistamattomaksi jäänyt kala, varma taimenhavainto ;)

Eipähän ollut muita uistelijoita ja verkkopyytäjiä haitaksi. Täytynee odotella muutama päivä ja kokeilla uusiksi...

Perhepilkki-tapahtuma Särkisellä

Viimevuotiseen tapaan Sotkamon kalamiehet ja Kainuun Vapaa-ajankalastajat järjestivät nuorten ja lasten pilkkitapahtuman Särkisellä Vuokatissa.

Sumuisesta ja vesisateisesta säästä huolimatta kilpailuun ilmoittautui lähes 50 innokasta pilkkijää. Väkeä jäällä oli tuplaten, kun saatto- ja opasjoukot avustivat lapsia pilkkitouhuissa. Eritoten reiän kairaaminen usean kohvakerroksen lomittamaan jäähän oli hyvin työlästä, johon tarvittiin aikuisten voimia.

Lauri edellisvuoden tapaan oli innokkaana kirmaamaan kisaan. Olihan Laurilla puolustettavana viimevuodelta 2. sija, no eihän näissä kilpailuissa tärkeintä tietenkään ole sijoittuminen ja tälläkin kertaa kaikki osallistujat palkittiin. Kaiken kiireen keskellä päätimme raahata M/S Big Maman kisapaikalle, lapsilla vanhempineen oli mahdollisuus tutustua veneeseen ja sen varusteluun.

Pilkkipaikka oli ennakkoon päätetty. Sinne siis, mistä viime vuonna kirjolohi erehtyi vieheeseen.

Ei erehtynyt jalompi kala tällä kertaa nuoren pilkkimiehen vieheeseen, vaikka vuoronperää avannon uumenissa houkutusliikkeitään tekivät tämän kauden parhaimmat ottivieheet. Yksi särki ja jokunen ahvenainen.

Punnitus on ehdottomasti erilaisten kalakilpailuiden kiehtovin vaihe. Useat silmäparit seurasivat tiukkaan digivaa'an lukemia. Mukavaa oli, vaikkei lohta tullutkaan totesi Lauri kisan jälkeen.

Ennen varsinaisten tulosten julkistamista Sinttivintturit arpoivat Inarijärvellä vetouistelun SM-kisoissa saamansa sähköperämoottorin pilkkikilpailuun osallistuneiden kesken. Tässäpä olisi oiva tapa muillekin kilpauisteluvenekunnille kehittää ja tukea lasten ja nuorten kalastusharrastusta ;)

Tänä vuonna lehdistö oli myös kiinnostunut tapahtumasta. Lisää aiheesta Kainuun Sanomissa ja Sotkamo-lehdessä.