Siinä se on...

... kauden ensimmäinen uisteluhauki. Ei ollut koolla pilattu, eikä kamppailukaan ollut kovin valtaisa, mutta sellainen kuitenkin, jota on kannattanut odottaa koko pitkä talvi. Kovin se osaa pienikin hauki kahta miestä, Harju & Tervo, ilahduttaa, kun uisteluteoreemat toteutuvat käytännössä.

Tähän päivään päättyi osaltani tämän talven verkkopyynti. Keräsin aikaisin aamulla verkot pois jään alta. Hyvin oli kalaa verkot pyytäneet viimeisen viikkonsa aikana.

Taas tämän päiväisten kokemusten pohjalta on helppo yhtyä kalastusseuramme Hillside Anglers kotisivuilla esitettyyn toteamukseen "On etuoikeutettua vaalia kalastusharrastustaan tässä maailmankolkassa".

Kahden kalahullun avovesikauden avaus

"Täytyy miehellä olla valtava polte vesille" totesi ystäväperheen rouva veneensiirto urakkaani seurattuaan. Kieltämättä yksinään upottavassa lumessa, välillä polveen paikoin reiteen yltävässä nietoksessa, loivaan ylämäkeen n. 50 metrin matka täytti loppumetreillä maksimivoimaharjoitteen tunnuspiirteet - raju työntö pystypunnerruksen omaisesti veneen perästä vatsa hankea vasten ja tauko ja taas uudestaan...

Tänään oli Tenetinvirta ensi kertaa siinä kunnossa, että myös veneen ylös saaminen joesta olisi mahdollista. Eipäs ollut kovinkaan vaikeaa houkutella Sami "Sinttivintturi" Tervoa mukaan vieheen liotteluun. Kovin kävi Samin jalat tiuhaan veneen perässä, kun mies nappasi vainun avovedestä.

Kaksistaan soutuvene liikkui hangella lähes yhtä sujuvasti, kuin vedessäkin.

"Tyhjän saa pyytämättäkin" olisi peruspessimisti voinut iltasella meille todeta. Oli meillä yksi todella tiukka taistelutilanne, parin ohikiitävän sekunnin ajan vieheessä tärisi vaaksan mittainen iltahämärässä tunnistamattomaksi jäänyt kala, varma taimenhavainto ;)

Eipähän ollut muita uistelijoita ja verkkopyytäjiä haitaksi. Täytynee odotella muutama päivä ja kokeilla uusiksi...

Perhepilkki-tapahtuma Särkisellä

Viimevuotiseen tapaan Sotkamon kalamiehet ja Kainuun Vapaa-ajankalastajat järjestivät nuorten ja lasten pilkkitapahtuman Särkisellä Vuokatissa.

Sumuisesta ja vesisateisesta säästä huolimatta kilpailuun ilmoittautui lähes 50 innokasta pilkkijää. Väkeä jäällä oli tuplaten, kun saatto- ja opasjoukot avustivat lapsia pilkkitouhuissa. Eritoten reiän kairaaminen usean kohvakerroksen lomittamaan jäähän oli hyvin työlästä, johon tarvittiin aikuisten voimia.

Lauri edellisvuoden tapaan oli innokkaana kirmaamaan kisaan. Olihan Laurilla puolustettavana viimevuodelta 2. sija, no eihän näissä kilpailuissa tärkeintä tietenkään ole sijoittuminen ja tälläkin kertaa kaikki osallistujat palkittiin. Kaiken kiireen keskellä päätimme raahata M/S Big Maman kisapaikalle, lapsilla vanhempineen oli mahdollisuus tutustua veneeseen ja sen varusteluun.

Pilkkipaikka oli ennakkoon päätetty. Sinne siis, mistä viime vuonna kirjolohi erehtyi vieheeseen.

Ei erehtynyt jalompi kala tällä kertaa nuoren pilkkimiehen vieheeseen, vaikka vuoronperää avannon uumenissa houkutusliikkeitään tekivät tämän kauden parhaimmat ottivieheet. Yksi särki ja jokunen ahvenainen.

Punnitus on ehdottomasti erilaisten kalakilpailuiden kiehtovin vaihe. Useat silmäparit seurasivat tiukkaan digivaa'an lukemia. Mukavaa oli, vaikkei lohta tullutkaan totesi Lauri kisan jälkeen.

Ennen varsinaisten tulosten julkistamista Sinttivintturit arpoivat Inarijärvellä vetouistelun SM-kisoissa saamansa sähköperämoottorin pilkkikilpailuun osallistuneiden kesken. Tässäpä olisi oiva tapa muillekin kilpauisteluvenekunnille kehittää ja tukea lasten ja nuorten kalastusharrastusta ;)

Tänä vuonna lehdistö oli myös kiinnostunut tapahtumasta. Lisää aiheesta Kainuun Sanomissa ja Sotkamo-lehdessä.

Voe minnuu ja miun kaloja...

Niin oli kovin lyhytaikainen edellinen tuttavuuteni näiden veijareiden kanssa, kun paljussa niitä lampeen juoksutin, jotta olisin ehtinyt sopimaan että ainoastaan minun tarjoama viehe on se mihin täräytetään. Näin kuitenkin sattumoisin kävi. Ensin nousi 1.50kg ja kohta perään 1.36kg kirjolohet.

Ties moneskohan kerta lie, kun tuli todistettua samojen vieheiden "purevuus" Särkisen kaloihin. Prohimek-Rosteri osaa ärsyttää juuri sopivasti lammen kirjolohia, vieheen leijailu vajutuksessa on riittävän hidasta ja epäsymmetrisesti sijoitettu pikkukalaa jäljittelevä siluetti saa lisäpotkua vajutuksessa syntyvästä pienestä värinästä. Tämän lammen kaloille kannattaa tarjota normaalia kookkaampia peltejä.

Ennen kalastusretkeä asiakas toivoi illaksi savustettavaa, ja sen Ahti soi, Ahtille kiitokset.

ps. Urhoollisesti olen kantanut mukanani järjestelmäkameraani, pakkasissa ja sateissa, mutta en juuri tänään. Syyllistyin kaameaan itsepetokseen ja annoin epädynamiikan ja kohinan ohjata tekojani. Tuotin otokseni matkapuhelimen säälittävällä tallennustekniikalla. Pahoittelut siitä, pyrin parantamaan tapani.

Insinööri kätilönä lohenpäästössä

Tämä sarjassaan jo toinen parin kuukauden sisällä toteutettu kirjolohien istutus sujui jo huomattavasti varmemmin ottein ja tarkoitan omia otteitani. Kalat Särkiselle kuljettanut Kainuun Lohimestareiden kaima Korhonen lienee päästänyt lohia vuosien saatossa varmaankin tuhansia kiloja kaloja kalamiesten ja -naisten riemuksi.

Verkkohaukia ja tahnalohia

Ehdinpä jo ääneen ja leikkimielellä "uhota" yrittäväni kalastaa vuoden jokaisena päivänä. Hyvä putki, mikäli nyt kahden perättäisen päivän kalastusrupeamaa voi putkeksi nimittää, katkesi jo heti vuoden toisena päivänä, laiskuutta enemmin, kuin liiallista kylmyyttä.

Olisi ollut niin houkuttelevan helppoa ja mukavaa jäädä kotiin nauttimaan takkatulen lämpöä, mutta ei, veri vetää vesille ja kalaan. "Aina valmis"-Lauri, silloin kun kyse on veneilystä tai kalastamisesta, oli tottakai lähdössä mukaan. Elohopea oli pysytellyt koko aamupäivän -20 ... -22 asteen välillä, joten vaatetta runsaasti päälle, Laurillakin kahdet toppatakit ja -housut päälekäin, varsinainen Michelin-ukko.

Ensin Jäätiönlahdelle verkkoja kokemaan. Runsaat 400m reippailu rannalta verkkoavannolle kierrätti kehon mukavan lämpöiseksi. Verkkoreissun saldona yksi made ja kaksi haukea, joista toinen mukavat 5.3kg. Kylmyydestä ei tietoakaan, ei Laurillakaan, jonka vastuullisiin tehtäviin kuuluivat kairan ja koukkauslangan kantaminen ja kalojen kolkkaaminen.

Kotiinpäin autoillessa päätimme vielä käydä moikkaamassa Särkiselle kalaan tulleita tuttavia ja samalla kokeilla kirjolohien pilkintää. Olihan edellisestä lohipilkkireissusta kulunut jo kokonaiset pari päivää. Nopeasti pari "ootto"-onkea pyyntiin. En ehtinyt kokea kuin puolenkymmentä Särkiselle virittämääni haukikoukkua, kun jo ensimmäinen lohi tyhjensi ootto-ongen kelan. Laurille mieluista puuhaa tuo lohen väsyttely. Pian koukkasimme sateenkaaritahnan jymäyttämän lohikalan jäälle. Ja heti kohta perään toisen.

Takarivissä Antti (vas.) ja Lauri, eturivissä hauki ja kirjolohi (oik.)

Jälleen kerran pari miestä muutamaa kalastuskokemusta rikkaampana. Nyt voi sitten "hetkeksi" oikaista sohvalle...

Pilkkien vanhasta uuteen

Vuoden -09 viimeinen ja vuoden -10 ensimmäinen päivä saivat "vauhtia" pilkkijakkaralla istuskellen ja kirjolohia jallitellessa.

Tänään tuli korkattua "melkein oma lampi" ja kalenteriin vuoden ensimmäinen saalismerkintä. Särkinen oli ottavalla päällä, alkuun yksi karkuutus pellistä, heti perään karkuutus tahnapallosta ja saman aikaisesti kala kunnolla kiinni viereiseen tahnapalloon. Nautiskellen lypsin siimaa jäälle kalaa sormenpäillä halliten. Nätti kirjolohi jäälle, kausi on avattu.

ps. kalaretket ilman kameraa, nii'in, yritäpä sitä sitten insinöörinä pukea hetkeä sanoiksi.