Team Troplan-"kolmen polven Harju" osallistui Kuhakunkku 2009 uistelukilpailuun korkein odotuksin, ainakin veneen jr-miehistön osalta. Pojilla oli takana levoton yö, koska kisajännitys vaivasi nuorisoa ja ehkä vähän kippariakin. Ensimmäistä kertaa tapahtumassa oli oma sarja junioreille, tästäkin syystä juniorit oli hyvä ottaa oppiin isoon kisatapahtumaan, hieno oivallus järjestäjiltä tuo jr-sarja. Iso tapahtuma onkin Kuhakunkusta muotoutunut, osanottoennätykset paukkuivat jälleen kerran.
Kisapäivä alkoi shortseissa tuulisessa säässä. Pian sai kuitenkin kääriä yhdet läpimärät Core-kuteet veneen hyttiin kuivumaan ja tilalle kuivaa perinteisempää sade-asua. Nuoriso tiedusteli raotetusta oviaukosta, että "isä, sataako siellä?", mitäpä siihen vastaamaan, seisoin kuin uitettu koira veneen avotilassa.
Kuten treeneissäkin mittakalan kaivaminen osoittautui työlääksi. Ensimmäisen tunnin aikana saimme kaivettua ylös yhden 48cm +1mm kuhan, sekä lukuisia alamittaisia, sekä haukia. Tällaisia ns. vaikean kalan kisoja tai kalareissuja ei ole tarvinnut kokea vuosiin, osoittautui mielen hallinta vaikeaksi. Ajolinjat laajenivat ja kalusto vaihtui turhankin tiuhaan, vaikka ennalta oli sovittu paikka jota ajetaan loppuun asti. Treeneissä kaiku näytti hyviä kaloja ko. paikalla ja vieheetkin pyyhkivät juuri oikeaa pyyntisyvyyttä, mutta jotenkin taas sitä usko petti omaan paikkaan. Siis huonojakin päiviä tarvitaan, jotta kehittyisi kalamiehenä ja kalamies tarvitsee muutakin kuin kalliit välineet.
Viimeinen vetotunti oli jo puolessa välissä ja suunnittelin kamppeiden nostoa, tarvitsin reilusti aikaa, nuoren miehistön vuoksi ei ollut mahdollisuuksia äkkilähtöön ja ns. loppuun asti tikistelyyn. Palasimme alkuperäiselle paikalle ja heti napsahti, kuha 56cm ja heti välittömästi perään 101cm hauki. Hauki koki elämänsä kyydin, enpä muista koskaan kelanneeni vastaavan kokoista kalaa niin vauhdilla veneeseen. Kello oli jo 22:35 ja kisa-aika oli päättymässä ja kahdeksan viehettä vielä järvessä. Kiirettä piti, ehdimme kuitenkin ajoissa satama-altaaseen.
Summa summarum:
Pojilla säilyi toive isommasta kalasta aivan loppuun saakka. Ensimmäinen kala hylättiin kisamittalaudalla, verestin kalan katkaisemalla kurkun ja mittalaudalle työnnettäessä kalan niska retkotti ylöspäin ja pituudesta puuttui sentti (kala oli kiertovesisumpussa, jossa ne eivät kutistu), no jos tätillä olisi ne niin... Hylkykalakaan ei harmittanut junnuja, kipparia kylläkin, sijoituksen kannalta ei tosiaankaan merkitystä. Sama kokoonpano on taatusti mukana ensivuonnakin Kuhakunkussa. Kiitokset järjestäjille.
Tässä juniorit näin virkeinä viimeisen vetotunnin alkaessa. Ja niin, kalojen kanssa, niiden pienten, kanssa oli niin tohinaa, ettei muistettu näpsäistä yhtään kalakuvaa, harmi. Ensi vuonna osataan pistää kalat oikein ja otetaan kalakuvia, kaikista niistä isoista!
Ja tottakai, onnittelut ja kireitä kaikille voittajille, hyvä Sotkamo!
