Ehdinpä jo ääneen ja leikkimielellä "uhota" yrittäväni kalastaa vuoden jokaisena päivänä. Hyvä putki, mikäli nyt kahden perättäisen päivän kalastusrupeamaa voi putkeksi nimittää, katkesi jo heti vuoden toisena päivänä, laiskuutta enemmin, kuin liiallista kylmyyttä.
Olisi ollut niin houkuttelevan helppoa ja mukavaa jäädä kotiin nauttimaan takkatulen lämpöä, mutta ei, veri vetää vesille ja kalaan. "Aina valmis"-Lauri, silloin kun kyse on veneilystä tai kalastamisesta, oli tottakai lähdössä mukaan. Elohopea oli pysytellyt koko aamupäivän -20 ... -22 asteen välillä, joten vaatetta runsaasti päälle, Laurillakin kahdet toppatakit ja -housut päälekäin, varsinainen Michelin-ukko.
Ensin Jäätiönlahdelle verkkoja kokemaan. Runsaat 400m reippailu rannalta verkkoavannolle kierrätti kehon mukavan lämpöiseksi. Verkkoreissun saldona yksi made ja kaksi haukea, joista toinen mukavat 5.3kg. Kylmyydestä ei tietoakaan, ei Laurillakaan, jonka vastuullisiin tehtäviin kuuluivat kairan ja koukkauslangan kantaminen ja kalojen kolkkaaminen.
Kotiinpäin autoillessa päätimme vielä käydä moikkaamassa Särkiselle kalaan tulleita tuttavia ja samalla kokeilla kirjolohien pilkintää. Olihan edellisestä lohipilkkireissusta kulunut jo kokonaiset pari päivää. Nopeasti pari "ootto"-onkea pyyntiin. En ehtinyt kokea kuin puolenkymmentä Särkiselle virittämääni haukikoukkua, kun jo ensimmäinen lohi tyhjensi ootto-ongen kelan. Laurille mieluista puuhaa tuo lohen väsyttely. Pian koukkasimme sateenkaaritahnan jymäyttämän lohikalan jäälle. Ja heti kohta perään toisen.
Takarivissä Antti (vas.) ja Lauri, eturivissä hauki ja kirjolohi (oik.)
Jälleen kerran pari miestä muutamaa kalastuskokemusta rikkaampana. Nyt voi sitten "hetkeksi" oikaista sohvalle...
