Kevään ensimmäinen reissu Nuasjärvellä

Ahti muisti taas Anttia ja saamamiehiä, vaikka viime päivien saaliit ovat olleet Sotkamon järvillä tiukassa. Viileät kovat tuulet ja vesisateet eivät tunnetusti ole tämän seudun järvien kuhille kovinkaan mieleen. Hauki on niin innoissaan suvun jatkamisesta, ettei sitä nyt tapaa ns. paksulta vedeltä ollenkaan.

Saamamiehet.

Joka kevät alkaa samalla kaavalla. Talven vanhaa ja jo muutaman vuoden ikään ehtinyttä verkonraatoa nouse veneeseen joka kevät. Johtunee osittain siitä, että kausi tulee aloitettua ensimmäisten joukossa (ensimmäisenä) ja muut uistelijat eivät ole ehtineet raivata "vetoväyliä" puhtaaksi. Tällä kertaa ei mennyt omia vieheitä, riekaleesta löytyi muutaman vuoden ikäisiä vettyneitä kalikoita. Yhdellä puhelinsoitolla selvisi vieheiden entinen omistaja ... ei halunnut kalikoita takaisin vaikka tarjosin ... kumma tyyppi ;)

Perinteistä muutaman vuoden vanhaa kevätmyttyä.

Kyllä kalalla on aina mukavaa. Kiitokset seurueelle :)

Sapsojärven kölli

Loistava päivä Sotkamon Sapsojärvillä! Ja jälleen kerran hyvä osoitus Sotkamon ja Vuokatin järvien kalaisuudesta.

Starttasimme aamu kahdeksalta, aikomuksena oli vetää koko päivä ja samalla kartoittaa Sapsojärvillä ns. ajolinjoja kalastuselämysretkien varalta. Aamupäivä vierähti haukien parissa nilkkavesissä ja iltapäiväksi siirryimme kuhien perään aavistuksen paksummille vesille.

Kuha oli "hönöllään". Nahkamittaa, hiukan yli ja hiukan alle, kävi veneessä tasaisena virtana, kuhaa ja haukea. Siiman päässä perussettiä, toinen laidallinen 14 sentin syvänne-Jesseä kympin piuhassa ja toinen laidallinen 13 sentin Karikkoa 12.5 metrin piuhassa ja takiloissa Bomberit, tottakai :)

Viimeinen lenkki sen antoi. Ehkäpä juuri siksi se jäikin päivän viimeiseksi lenkiksi. Mikäli ei olisi läsähtänyt, niin veto jatkuisi vieläkin ;). Ja niin perusvedolla, kuin olla ja suinkin. Savumuikku Karikko em. vetopituudella ... naks ... lähimmäinen plaanarista ... vauhti nollaan ja löysät siimat pois. Siinäpäs se sitten köllin kylki kimaltelikin auringon paisteessa viiden metrin päässä veneestä, aavistus kalaa lähemmäksi ja havas heilahtaa. Tällä kertaa tähän ei liittynyt suurta dramatikkaa, yhtä nopeaa, kuin kanin parittelu ;)

Toki veneessä löimme Laurin kanssa useaan otteseen ylävitosia ja olimme hyvin samaa mieltä siitä, että kyllä kannatti tänään lähteä kalaan :)

Kala kiertovesisumppuun elpymään ja heti perään pakolliset puhelut samoilla vesialueilla pörrääville venekunnille, ensin venekunnalle Tervo-Rönty - "vajaa vitonen ... hauki? ... ei kun KÖLLI!, savumuikku Karikko ... Nih!" - ja sitten venekunnalle Hakkarainen-Meriläinen.

Kippari ja Sapsojärven kölli.

Lyhyen empimisen jälkeen päätimme Laurin kanssa vapauttaa mätilastissa olevan kalan. Olihan meillä sumpussa jo ihan riittävästi kuhaa omaan tarpeeseen ja äitienpäivälahjoiksi naapurustoon ja vieläpä paljon helpommin fileoitavia :)

Epätavallinen näky, lähes viiden kilon kuhan vapautus.

Ei tainnut mennä kuin muutama minuutti kalaa elvytellessä, kun se muutamalla voimakkaalla potkulla irrottautui otteesta ja meni menojaan. "Olipa hyvä kun se vapautettiin" totesi Lauri. Oman jälkikasvun toteamus oli minun mieleen :)