Suuntasimme hapekkaassa pikku-sateessa Särkiselle. Tavoite oli selvä, kalastuselämyksiä ja vieheiden testausta.
Enpä muista milloin viimeksi olisi särki täräyttänyt vaappuun, mutta sellaisella tilanteella alkoi uistelu.
Pitkään emme uistimeen tarttunutta särkeä ehtineet ihmetellä, kun vähän jalompi kala taivutti vapaa. Olin juuri hetkeä aikaisemmin kouluttanut poikia siihen, että kun kala iskee, niin turha hosuminen ja kiire ei kuulu silloin asiaan, tarkoitus on nauttia kalan väsyttelystä. Hyvin malttoi vapamies kalansa väsyttää, oppi oli mennyt perille!
Liian usein kuulee ja näkee sen, että ollaan lähdetty ns. lasten kanssa kalaan, ensimmäinen kala muuttaa kuitenkin tilanteen, ukki/mummo/isä/äiti tarttuu vapaan ja väkinäisesti kelaa vääntäen ja murahdellen repii kalan rantaan/veneeseen junioreiden seuratessa hölmistyneenä vieressä vanhempien ihmisten alkukantaista "minä otan"-asennetta. Olisikohan kyseessä viiveellinen saalistusvietti? Antakaa lasten kokea miltä kala tuntuu siiman päässä ja myös se on koettava miltä se tuntuu, kun kala karkaa.
Meillä kävi onnea, että kala oli vieheessä hyvin kiinni.
Kala veneeseen ja "pakolliset" poseeraukset.
Ahven oli myös mieltynyt vieheisiimme. Kivoja pikku raitapaitoja käytimme veneessä useampiakin.
Kalastusretki oli onnistunut. Soutajallakin oli muutamaan otteeseen naurussa pitelemistä. Voi olla etten itsekään ole välttämättä nähnyt livenä, kun kuovit äänekkäästi parittelevat, mutta eivät olleet pojatkaan. Pojat kysyivät hölmistyneenä, että mitä nuo linnut tuossa tekevät ,olimme n. 10m päässä linnuista. Totesin niiden parittelevan, tuli pitkä hiljaisuus, kunnes naama peruslukemilla todettiin "höh, idiootti, yrittää pysyä tuon toisen selässä", ai että oli hauskaa...
Loppukommentti reissun päätteeksi "soutu-uistelu on mukavampaa, kuin oikea uistelu".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti