Uusi puukko, eräasu, villasukat, pala saippuaa, tuohikontti, tahi puhtaat kalsarit. Kaikin puolin ihan fiksuja juttuja syntymäpäivälahjaksi, mutta jokseenkin aikansa eläneitä. Erämiestä, tässä tapauksessa eränaista, voi muistaa ikimuistoisemmallakin tavalla. Toki sitä en kiistä etteikö uudet puhtaat kalsarit tuntuisi hyvälle, tai etteikö käsin väännetty tuohikontti koristaisi kivasti eräkämpän seinää, vaan onhan se huomattavasti jännittävämpää, kun keppi kerta toisensa jälkeen taipuu kaarelle ja oman ennätyskalan vaara on mitä ilmeisin.
Sankaritar sekä kölli. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti