Vuokatti Fishing MiniCUP

Taas jälleen kerran venekunnat kilvoittelivat keskenään vetouistelun merkeissä. Tavoitteena oli Vuokatti Fishing MiniCUPin voitto. Voiton symbooli, VFMC-trophy, koristaa jo monen suomalaiskodin takanreunusta, tai komeilee toimistopöydän reunalla muistutuksena kolleegoille siitä, kuka on todellinen kalamies ;)

Haluttu ja himoittu VFMC-trophy ;)

Kalapäivänä vallitsi loistava ilma, samalla kalastusoppaille myös erittäin haastava. Ilmoista kerrottakoon, että muutamaa päivää aikaisemmin alkanut helleallto oli lämmittänyt pintavedet lähes +20°C:een, mutta ainoastaan hyvin ohut pintakerros oli ehtinyt varaamaan lämpöä itseensa. Jo muutaman metrin syvyydessä vallitsi normaali kevätkesän lämpötila. Lisäksi viikolla alkanut männyn siitepölytys oli värjännyt veden paikoin hyvin kellertäväksi ja siitepölyä leijui vedessä, aurinko mollotti myös pilvettömältä taivaalta ja auringonvalo siroutui siitepölyhiukkasista lukuisiksi säteiksi. Siis poikkeuksellista ajankohtaan nähden, joku voisi tietenkin todeta, että selittelyn makua. Onneksi näillä leveysasteilla kalastaessa ei tarvitse selitellä :)

Venekunta Big Mama ruokatauon jälkeen valmiina uuteen "vääntöön"...

... ja venekunta Princess Vilma myös kuvut täytettyinä, kiitos Alkulan-tilan loistavat retkieväät.

Vaikka kyse onkin leikkimielisestä kalakilpailusta on henkinen sodankäynti samaa luokkaa, kuin oikeissakin kalakilpailuissa, kuten taustalta Princess Vilmasta ilmenee. Kilpailun ylituomarikin meinasi haksahtaa yhdessä vaiheessa retkuun, onneksi kipparikouksen aikaan valveilla ollut miehistö oli ajan tasalla :)

Saaliin vertailua hetkeä ennen palkintojen jakoa, tässä lähes 0.5kg ahven. VFMC-säännöt ovat yksiselitteisen selkeät, mutta aiheuttavat joka kerta "pientä" keskustelua, kuten kuuluukin ;)

Palkitut Alkulan-tilalla. Big Maman kipparille, VFMC-ylituomari A. Harjulle (tak.oik.) vasta ensimmäinen VFMC-pytty. Kuinkahan jatkossa, kestääkö kipparin pää menestyksen mukanaan tuoman paineen, pettääkö insinöörin teoreemat, vai sortuuko mies turhaan kikkailuun? Se jää nähtäväksi ;)

Ensikerran tavoite, vaiko yli 12 tunnin huiskinnasta lukkiutuneet hartiat (älä kokeile tätä yksin kotona) ;)

ps. kiitokset ryhmälle ja oppaille, loistavassa seurassa on erittäin mukava kalastaa :)

pps. nämä miehet kelpaisivat heittämällä kilpauisteluvenekunnan miehistöön, sen verran hyvin oppi meni perille

Kevään ensimmäinen reissu Nuasjärvellä

Ahti muisti taas Anttia ja saamamiehiä, vaikka viime päivien saaliit ovat olleet Sotkamon järvillä tiukassa. Viileät kovat tuulet ja vesisateet eivät tunnetusti ole tämän seudun järvien kuhille kovinkaan mieleen. Hauki on niin innoissaan suvun jatkamisesta, ettei sitä nyt tapaa ns. paksulta vedeltä ollenkaan.

Saamamiehet.

Joka kevät alkaa samalla kaavalla. Talven vanhaa ja jo muutaman vuoden ikään ehtinyttä verkonraatoa nouse veneeseen joka kevät. Johtunee osittain siitä, että kausi tulee aloitettua ensimmäisten joukossa (ensimmäisenä) ja muut uistelijat eivät ole ehtineet raivata "vetoväyliä" puhtaaksi. Tällä kertaa ei mennyt omia vieheitä, riekaleesta löytyi muutaman vuoden ikäisiä vettyneitä kalikoita. Yhdellä puhelinsoitolla selvisi vieheiden entinen omistaja ... ei halunnut kalikoita takaisin vaikka tarjosin ... kumma tyyppi ;)

Perinteistä muutaman vuoden vanhaa kevätmyttyä.

Kyllä kalalla on aina mukavaa. Kiitokset seurueelle :)

Sapsojärven kölli

Loistava päivä Sotkamon Sapsojärvillä! Ja jälleen kerran hyvä osoitus Sotkamon ja Vuokatin järvien kalaisuudesta.

Starttasimme aamu kahdeksalta, aikomuksena oli vetää koko päivä ja samalla kartoittaa Sapsojärvillä ns. ajolinjoja kalastuselämysretkien varalta. Aamupäivä vierähti haukien parissa nilkkavesissä ja iltapäiväksi siirryimme kuhien perään aavistuksen paksummille vesille.

Kuha oli "hönöllään". Nahkamittaa, hiukan yli ja hiukan alle, kävi veneessä tasaisena virtana, kuhaa ja haukea. Siiman päässä perussettiä, toinen laidallinen 14 sentin syvänne-Jesseä kympin piuhassa ja toinen laidallinen 13 sentin Karikkoa 12.5 metrin piuhassa ja takiloissa Bomberit, tottakai :)

Viimeinen lenkki sen antoi. Ehkäpä juuri siksi se jäikin päivän viimeiseksi lenkiksi. Mikäli ei olisi läsähtänyt, niin veto jatkuisi vieläkin ;). Ja niin perusvedolla, kuin olla ja suinkin. Savumuikku Karikko em. vetopituudella ... naks ... lähimmäinen plaanarista ... vauhti nollaan ja löysät siimat pois. Siinäpäs se sitten köllin kylki kimaltelikin auringon paisteessa viiden metrin päässä veneestä, aavistus kalaa lähemmäksi ja havas heilahtaa. Tällä kertaa tähän ei liittynyt suurta dramatikkaa, yhtä nopeaa, kuin kanin parittelu ;)

Toki veneessä löimme Laurin kanssa useaan otteseen ylävitosia ja olimme hyvin samaa mieltä siitä, että kyllä kannatti tänään lähteä kalaan :)

Kala kiertovesisumppuun elpymään ja heti perään pakolliset puhelut samoilla vesialueilla pörrääville venekunnille, ensin venekunnalle Tervo-Rönty - "vajaa vitonen ... hauki? ... ei kun KÖLLI!, savumuikku Karikko ... Nih!" - ja sitten venekunnalle Hakkarainen-Meriläinen.

Kippari ja Sapsojärven kölli.

Lyhyen empimisen jälkeen päätimme Laurin kanssa vapauttaa mätilastissa olevan kalan. Olihan meillä sumpussa jo ihan riittävästi kuhaa omaan tarpeeseen ja äitienpäivälahjoiksi naapurustoon ja vieläpä paljon helpommin fileoitavia :)

Epätavallinen näky, lähes viiden kilon kuhan vapautus.

Ei tainnut mennä kuin muutama minuutti kalaa elvytellessä, kun se muutamalla voimakkaalla potkulla irrottautui otteesta ja meni menojaan. "Olipa hyvä kun se vapautettiin" totesi Lauri. Oman jälkikasvun toteamus oli minun mieleen :)

Hauen kutua odotellessa

Tällä kertaa olimme Tervon kanssa vesillä pykälää kevyemmällä kalustolla. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että mukana raahattavaa oli n. 1.5 tonnia vähemmän. Rubber Mama liikkui lihasvoimin kahteen mieheen pick-upin lavalta järveen ja melkein kahteen mieheen takaisin. Vesillä kumivenettä pukkaa viiden hevosvoiman Mercury.

Kevytkalustoa

Vaan eipäs ollut hauki vielä hollilla lahden suulla. Itse lahdessa pintavedenlämpötila vaihteli välillä 4-6°C ja lahden suulla 2-4°C.

Kukkuu...

Menee vielä muutama päivä, ennen kuin hauki siirtyy matalaan lahteen. Siirtymistä hidastaa varmasti lämpimien kelien toistaiseksi loppuminen. Lahden suulla, ns. paksulla vedellä, saimme muutaman kerran kontaktia kaloihin, tällä kertaa ne kuitenkin tyytyivät vain imeskelemään jigien pyrstöjä.

Partahaukea pukkaa

ps. vuokraa Rubber Mama käyttöösi muutamaksi tunniksi, tai viikoksi.

Ukkostutka Vuokattiin

Vuokattiin asennettiin Vuokatti Fishingin ja Suomen Sääpalvelu Oy:n yhteistyönä ukkostutka.

Vuokatin ukkostutka, eli oikealta nimeltään salamailmaisin, on Kainuun ensimmäinen ukkostutka, jonka havainnot ovat saatavilla ilmaiseksi lähes reaaliajassa. Vuokatin salamailmaisimen havaintoihin voi tutustua Sääasema Klaukkalan sivuilla.

Lue lisää aiheesta Sotkamo-lehden nettilehdestä.

Reko Rajapuro (oik.) tarkastelee ukkostutkan muodostamaa kuvaa laptopin näytöltä, vieressä Antti Harju. Kuva: Saara Pakkaslahti - Sotkamo-lehti

Tänään oli se päivä ...

... jolloin vetouistelukausi pärähti virallisesti käyntiin ja vieläpä kuusi päivää aikaisemmin kuin vuosi sitten. Kukapas muukaan mukana vänkärinä, kuin itse alias Sinttivintturi Tervo. Kyllä kai sitä on itseään pidettävä jonkin sortin haukiperverssinä - vaikuttaa siltä, että lähes jokainen Pohjois-Suomen uistattelijasta on korkkaamassa kauttaan Ruotsin suurilla lätäköillä lohirullien pärinää kuunnellen - täällä me Samin kanssa kotovesillä puikkareita vaan hymyssä suin veneeseen nostellaan :)

No, oli tällä päivällä tärkeämpääkin merkitystä. Talven pitkinä ja pimeinä iltoina on tullut veneeseen rakenneltua yhtä sun toista. Illat ovat tosiaankin olleet pimeitä, kuin keskiajalla konsanaan, ettei ole tekemisistään jaksanut sähköisesti huudella. Lyhykäisyydessään seuraavat kyhäelmät saivat passed-tarran osakseen:

• moottorikaivon yläpuolinen työtaso, loistava ratkaisu, kaikki käsissä pyörivä sälä on vihdoinkin löytänyt väliaikaisen laskualustan, toki kaikille nippeleille on myös oma virallinen paikkansa
• työtason alapuolinen pakkitasku, käyttöpakeille, taskut yhteensä kahdeksalle pakille, kaksi pakkia per tasku, pressukankaasta, kevyt ja kestävä
• takakaiteet, nyt ei herkimpiä kanssakalastajia enään pelota ;)
• venelämmitin, nielee dieseliä ja alkaa tuplaveellä ;)
• OC, eli Open Cabin, ei ole hytissä takaseinää, eikä ovea, tilaa riittää ja helppo liikkua
• klaffijakkarat, siinä missä ennen oli hytin takaseinä on nyt kääntyvät jakkarat, veneen takanurkissa ei tarvitse enään keneenkään istua, "ei kalastava" sakki istuu enemmän hytin puolella, kuin avotilassa, jossa teutaroidaan saaliiden kanssa
• osittainen hyväksyntä takiloiden paikalle, nyt ylettyy käyttämään kummankin takilan kytkimiä samanaikaisesti, pitää upottaa kääntöjalan verran työtason sisään
• jarrupussit, paksusta pressusta ja omasta päästä, remmit kiertää ympäriinsä, toteutuksesta vastasi ateljee Verenpisara, samoin kuin pakkitaskun toteutuksesta, itsellä kun tuo ompelustaito loppuu lasten judovöiden natsojen kiinnittelyyn ;)

Vielähän sitä on puuhaa jäljellä mm.:

• hytin sohvan kiinnitys
• targa vapaputkineen ja bimini top, meikäläisittään hytin lipan jatke
• hytin pressujatke

Huvikseenhan sitä ei veneen kanssa puuhastella, tavoitteena on parantaa veneen toimivuutta kalastusretkillä.

Tässä illan saldoa muutamin kuvin ja selostuksin. Ai, että tuntui hyvälle :)

Kelluuhan se sittenkin, vaikka kuinka on uusia reikiä porattu ja vanhoja tulpattu.

Siiman päässä ensimmäinen vetouisteluhauki vm. -11. Kipparilta kieli pihalle ja imelä peukunnosto... näitä on vältettävä jatkossa ;)

Tällaisella puikkarilla lähti A. Harjun kausi käyntiin :)

Slurkki ja Tervo (yläp.?). Kilpauistelijan kisakalustoa on piiloteltava ja pidettävä visusti salassa, toisin kuin Vuokatti Fishing kalastuselämysmatkoilla. Voimme rehellisesti todeta, että käytämme koukullisia VIEHEITÄ ;)

Ja Tervolle illan pisteet, snif...

Avovettä riittää ja lisää uusia alueita vapautuu jäistä koko ajan. Tervetuloa kauden 2011 vetouisteluretkille!

Morripyyntiä

Mormyskan pomputtelu illansuussa Särkisellä ja Ahvenuksenlammella tuotti toivotun tuloksen. Eivät kelvanneet vieressä kelluneet tahnapallot kirjolohille, vaan kärpäsentoukilla täyteen ahdettu venäläinen morri oli illan valttikortti. Sivutuotteena nousi mukavan kokoisia ahvenia ja särkiä, pieniäkin sellaisia :)

Vaihtelu virkistää ;)